Putkaan vaan!

Katselin juuri Twitterissä Yhdysvaltojen oikeusministeri Jeff Sessionsin puhetta nuorille oikeistolaisille. Sessions pitää yliopistojen pyrkimyksiä hillitä vihapuhetta sananvapautta rajoittavina. Jo se, että suurvallan oikeusministeri kannattaa vihapuheen sallimista, olisi uutinen. Kun Sessions puheessaan viittasi Hillary Clintoniin, lukiolaisista koostunut kuulijakunta alkoi huutaa rytmikkäästi: lock her up! (vankilaan vaan). Sessions naureskeli ja toisti iskulauseen. Mieleeni tuli taas kerran mielikuva vanhoista amerikkalaisista elokuvista, joissa sankari yksin puolustaa oikeutta kiihottunutta, väärin informoitua kansanjoukkoa vastaan. Tämä oikeusministeri näyttikin olevan kansanjoukon puolella.

Hillary Clinton syyllistyi yksityisen sähköpostin käyttämiseen valtion asioiden hoidossa. Tämä on erittäin moitittavaa, mutta onko se rikos, josta pitäisi joutua vankilaan, sitä en tiedä. Hän poisti myös tästä yksityisestä sähköpostistaan henkilökohtaisia viestejään. Haluaisiko joku teistä, että teidän yksityispostejanne luettaisiin julkisesti? Mikäli tiedossa on vielä lisää Clintonin tekemiä rötöksiä, oikeuslaitoksen pitää tietysti tutkia asia ja määrätä siitä asianmukainen rangaistus. Sama koskee presidenttikisan voittanutta Donald Trumpia ja hänen tukijoukkojaan. Toivoa sopii, että tutkinta heidän toimistaan saa edetä rauhassa ja että mahdolliset syylliset jäävät kiinni. Kansanjoukkojen langettamia tuomioita en kummassakaan tapauksessa toivo.

Tunteella on suuri merkitys kaikessa politiikassa. Kylmän sodan aikainen, suorastaan paranoidisia piirteitä saanut kommunistijahti piti Neuvostoliittoa pitkään USA:n ykkösvihollisena, ja viileät suhteet Venäjään – ei vähiten Ukrainan ja Syyrian tapahtumien vuoksi – jatkuivat kauan myös Venäjän nykyisen hallinnon aikana. On aika hämmästyttävää, että lyhyen ajan sisällä Amerikan uuden presidentin valtaan astumisen jälkeen epäluulo Venäjää kohtaan näyttää hälvenneen. Venäjän kapitalistinen talousjärjestelmä siirsi Trumpin kannattajien mielissä tämän maan pahoista hyvien joukkoon. Se tosiseikka, että maan yksinvaltias on entinen KGB:n vakooja, joka todennäköisesti on kahminut itselleen ja lähipiirilleen Venäjän kansalle kuuluvaa varallisuutta, ei paljon vaakakupissa paina. Ei myöskään demokratiaan kuuluvan opposition tukahduttaminen.

’Good guys ja bad guys’ – jako on meissä kaikissa syvälle juurtunut. Mieluummin etsimme todistusaineistoa sille käsitykselle, joka tämän jaon oikeuttaa, kuin aidosti olemme kiinnostuneita totuudesta. Mielipiteemme perustuvat paljossa puhtaaseen tunteeseen. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että faktantarkistus ei monia ihmisiä kiinnosta. On johdonmukaisempaa uskoa, että faktantarkistukseen erikoistuneen järjestön taustalla on samat punavihreät voimat, jotka hallitsevat valtamediaa. Media, eliitti ja maahanmuuttajat ovat sitä ainesta, joka liimaa Persut yhteen. Ilman näitä puolueella ei olisi tulevaisuutta. Tämä näkyy Sinisten kohtalossa: puolue ei löydä kannattajia, nyt kun sen edustajien tahdikkaimmat iskulauseet vaimenivat.