Rosvot kiinni osa 2

Perussuomalaisten edeltäjän Suomen Maaseudun Puolueen veteraanipuheenjohtajalla Veikko Vennamolla oli tapana jokaisessa vaaliväittelytilaisuudessa käyttää slogania ”rosvot kiinni ja rötösherrat kiikkiin”. Vennamon aikojen jälkeen rosvoja todella alettiinkin jahdata. Ensin jahdattiin talousrikollisia, joista saatiin kiinni ehkä ainakin ne kaikkein pienimmät tekijät. Tästä rosvojahdista oli ainakin se etu, että erilaisia lieveilmiöitä, joita aiemmin oli pidetty asiaan kuuluvina, alettiin paheksua. Tosin tuntuu, että tämä jossain paikoin meni vähän överiksi: joka ikinen mahdollinen korruptiolounas ja saunareissu puitiin julkisuudessa, ihan kuin suurempiakin rikoksia ei olisi ollut.  

Talousrikokset ovat nykyään vähän jääneet pimentoon muiden moraalisiin arvoihin liittyvien väärinkäytösepäilyjen tieltä. Me Too-hautajaisiaan ovat jo saaneet viettää esimerkiksi monet aiemmin arvostetut elokuvaohjaajat. Kampanja on sinänsä kyllä erittäin tervetullut, mutta vähän pelkään, että rakenteisiin pohjautuva epäoikeudenmukaisuus jää tässäkin vähemmälle huomiolle, kun keskitytään yksittäisten ihmisten pahoihin tekoihin. 

Moni muukin on kiinnittänyt huomiota käynnissä oleviin ajojahteihin ja niihin liittyviin puhdistautumisrituaaleihin. Jose Riikonen käsitteli asiaa Hesarin Nyt-liitteessä (5.4.). Jotkut ovat halunneet ottaa käyttöön käsitteen ’uuspuritanismi’. Puritanismihan oli 1500-luvulla syntynyttä kristillisyyteen liittyvää puhdasmielisyyttä, joka halusi saada ihmiset ymmärtämään oma syntisyytensä. Uuspuritaaneja syytetään ”väärin on pahaa” – tyyppisten kehäpäätelmien viljelemisestä. Olemme itse mielellämme hyvän puolella ja tätä korostaaksemme leimaamme muut pahoiksi. 

Motiiveja pahan tuomitsemiseen voi kuitenkin olla kahdenlaisia: Jos joku asia on laajemmin yhteiskunnassa vääräksi havaittu, tuomitsemme sen, koska haluamme yhteisön hyväksyntää. Tähän puhdistautumiseen liittyy paitsi asian, myös henkilöiden tuomitseminen. Toisaalta voimme myös tosissamme olla huolissamme asioiden tilasta, ja tuomitsemme sen, koska haluamme muutosta. 

Riikonen esittelee artikkelissaan Veikka Lahtisen, joka on arvostellut Maria Veitolan ohjelmaa Yökylässä. Lahtisen mielestä Veitola auttaa normalisoimaan populismin, koska hän on esimerkiksi esitellyt meille Laura Huhtasaaren mukavana ihmisenä ja äitinä. Veitolan arvostelemisen voisi nähdä uuspuritanismin valossa puhdistautumisrituaalina: väärin ajattelevien ja tekevien ihmisten kanssa ei pitäisi olla tuttavallisissa väleissä. Lahtinen kuitenkin kiistää olevansa missään tekemisissä ankean puritanismin kanssa: jos nyt aletaan leimata arvostelijoita puritaaneiksi, viedään samalla pohja puuttua todellisiin vääryyksiin. Huhtasaarta ei kritisoida ihmisenä, vaan siksi, että hänen mielipiteillään on suoranaisia vaikutuksia muutenkin huonossa asemassa olevien ihmisten elämään. 

Ei ole miellyttävää olla puhdistautumisrituaalin kohde. Luulen ymmärtäväni hyvin, miltä ihmisestä tuntuu, kun hänet asetetaan yhteisönsä ulkopuolelle syytetyn asemaan. Asioista pitää keskustella, mutta mielellään ihmisiä turhaan syyllistämättä. Laura Huhtasaari saattaa olla ihan sympaattinen ihminen, mutta hänen ymmärryksensä ihmisestä, maailmasta ja sen toiminnasta on pahasti puutteellinen.