lauantai 10. marraskuuta 2018

Fake News Is No News


Twitterissä käydään yhä väittelyä siitä, koskiko CNN:n Jim Acosta häneltä mikrofonia pois ottamaan tullutta avustajaa Yhdysvaltojen välivaalien jälkeisessä Trumpin tiedostustilaisuudessa keskiviikkona. Katsoin videon ainakin kolme kertaa enkä kyennyt näkemään Acostan kohottavan kättään naista kohti. Pikemminkin näytti siltä, kuin avustaja olisi koskettanut Acostaa.


Osa twiittaajista näyttää kuitenkin olevan vakuuttunut siitä, että journalisti on syyllinen. Välikohtauksesta käytetään jopa sellaisia termejä kuin käsirysy tai kouriminen. Valkoisen talon tiedottaja puhuu käsiksi käymisestä nuoreen naiseen. Vaikuttaa siltä, että Trumpin esikunta olisi manipuloinut alkuperäistä videota saadakseen tukea väitteilleen. Tämä asettaa demokraattisen suurvallan nykyisen presidentin entistäkin oudompaan valoon. Olipa niin tai näin, on kummallista, että tällainen tapahtuma saa nykyään aikaan näin suuren mediakohun. Siis tapahtuma jossa ei edes tapahtunut mitään. Kohu olisi kummallista, vaikka Acosta olisikin hipaissut kädellään avustajaa. Kai ihmiset reagoivat aika vaistonvaraisesti, kun heitä lähestytään äkkinäisesti. Sen ei pitäisi olla uutinen.


Trump puhui toistuvasti Acostan kysymyksen päälle ja pyysi tätä laskemaan mikrofonin. Kun Acosta ei totellut, hän nimitteli tätä häpeäpilkuksi edustamalleen medialle. (Itse asiassa tämä on epäloogista, sillä presidentti on jo monesti aiemmin tuominnut kyseisen kanavan valemediaksi.) Trump kannattajineen syyttää Jim Acostaa huonosta käytöksestä, koska tämä ei olisi vielä halunnut antaa vuoroa seuraavalle kysyjälle. Huonoa käytöstä lienee myös journalistin kysymyksen pilaaminen ja estäminen. Sen pitäisi olla uutinen.


Meillä ei toistaiseksi ole ollut ihan tämän laatuisia lehdistötilaisuuksia, vaikka vallanpitäjät aina silloin tällöin ilmoittavatkin epäluottamuksensa medioihin, jotka eivät jaa heidän käsityksiään. Suomalaiset luottavat aika yleisesti riippumattomaan mediaan. Uskoisin sen olevan paljolti koululaitoksen ansiota. On kuitenkin ihmisiä ja ryhmiä, jotka toistuvasti syyttävät laadukkaita tiedotusvälineitä yksipuolisesta uutisoinnista. Yle ja Helsingin Sanomat ovat heidän käsityksensä mukaan ”vihervassarien” hallussa. Avoimeksi jää, miten juuri nämä yksimieliset ja -puoliset journalistit olisivat näihin medioihin päätyneet.


Itänaapurissamme median yksituumaisuus taitaa sen sijaan olla fakta. Se mikä hallintoa tukevilta pääuutismedioilta jää sanomatta, täydennetään tehokkaalla ”faktojen” tuottamisella netissä. Ylen esittämä torstainen dokumentti Pietarin trollitehtaasta oli aika mykistävä. Jos venäläisellä aksentilla puhuvan ”amerikkalaissotilaan” Koraanin ampuminen upposi moniin syyrialaisiin, voi vain ihmetellä, kuinka moni erottaa tehtaan nykyään jo paljon sofistikoituneemmat tuotteet totuudesta ja mitkä tällaisen trollaamisen vaikutukset voivat olla.


Lehdistöä nimitettiin ennen vallan vahtikoiraksi. Ymmärsin, että se tarkoittaa sitä, että median tehtävä on suhtautua kriittisesti vallanpitäjiin, ei suojella heitä. Demokratioissa vallanpitäjät pelkäsivätkin sen verran riippumatonta mediaa, etteivät ainakaan rohjenneet julistaa sitä vihollisekseen. Nykyään tilanne näyttää kuitenkin usein olevan se, että vahtikoiran pitäisi myötäillä vallanpitäjiä. Tiedotusvälineet, jotka pyrkivät välittämään mahdollisimman totuudenmukaista tietoa eivätkä aja vallanpitäjien etuja tai vastaa lukijoiden ennakkokäsityksiä, leimataan valemedioiksi. Tätä kutsuisin jo aika onnistuneeksi silmänkääntötempuksi. Toisaalta tiesihän Goebbelskin, että valheesta tulee tosi, kun sen kertoo tarpeeksi monta kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti