Twitterissä käydään yhä väittelyä siitä, koskiko CNN:n Jim Acosta häneltä
mikrofonia pois ottamaan tullutta avustajaa Yhdysvaltojen välivaalien
jälkeisessä Trumpin tiedostustilaisuudessa keskiviikkona. Katsoin videon
ainakin kolme kertaa enkä kyennyt näkemään Acostan kohottavan kättään naista
kohti. Pikemminkin näytti siltä, kuin avustaja olisi koskettanut Acostaa.
Osa twiittaajista näyttää kuitenkin olevan vakuuttunut siitä, että
journalisti on syyllinen. Välikohtauksesta käytetään jopa sellaisia termejä
kuin käsirysy tai kouriminen. Valkoisen talon tiedottaja puhuu käsiksi käymisestä
nuoreen naiseen. Vaikuttaa siltä, että Trumpin esikunta olisi manipuloinut
alkuperäistä videota saadakseen tukea väitteilleen. Tämä asettaa demokraattisen
suurvallan nykyisen presidentin entistäkin oudompaan valoon. Olipa niin tai
näin, on kummallista, että tällainen tapahtuma saa nykyään aikaan näin suuren
mediakohun. Siis tapahtuma jossa ei edes tapahtunut mitään. Kohu olisi
kummallista, vaikka Acosta olisikin hipaissut kädellään avustajaa. Kai ihmiset
reagoivat aika vaistonvaraisesti, kun heitä lähestytään äkkinäisesti. Sen ei
pitäisi olla uutinen.
Trump puhui toistuvasti Acostan kysymyksen päälle ja pyysi tätä laskemaan
mikrofonin. Kun Acosta ei totellut, hän nimitteli tätä häpeäpilkuksi
edustamalleen medialle. (Itse asiassa tämä on epäloogista, sillä presidentti on
jo monesti aiemmin tuominnut kyseisen kanavan valemediaksi.) Trump
kannattajineen syyttää Jim Acostaa huonosta käytöksestä, koska tämä ei olisi
vielä halunnut antaa vuoroa seuraavalle kysyjälle. Huonoa käytöstä lienee myös journalistin
kysymyksen pilaaminen ja estäminen. Sen pitäisi olla uutinen.
Meillä ei toistaiseksi ole ollut ihan tämän laatuisia lehdistötilaisuuksia,
vaikka vallanpitäjät aina silloin tällöin ilmoittavatkin epäluottamuksensa
medioihin, jotka eivät jaa heidän käsityksiään. Suomalaiset luottavat aika yleisesti riippumattomaan mediaan. Uskoisin sen olevan
paljolti koululaitoksen ansiota. On kuitenkin ihmisiä ja ryhmiä, jotka
toistuvasti syyttävät laadukkaita tiedotusvälineitä yksipuolisesta
uutisoinnista. Yle ja Helsingin Sanomat ovat heidän käsityksensä mukaan
”vihervassarien” hallussa. Avoimeksi jää, miten juuri nämä yksimieliset ja
-puoliset journalistit olisivat näihin medioihin päätyneet.
Itänaapurissamme median yksituumaisuus taitaa sen sijaan olla fakta. Se
mikä hallintoa tukevilta pääuutismedioilta jää sanomatta, täydennetään
tehokkaalla ”faktojen” tuottamisella netissä. Ylen esittämä torstainen dokumentti
Pietarin trollitehtaasta oli aika mykistävä. Jos venäläisellä aksentilla
puhuvan ”amerikkalaissotilaan” Koraanin ampuminen upposi moniin syyrialaisiin,
voi vain ihmetellä, kuinka moni erottaa tehtaan nykyään jo paljon sofistikoituneemmat
tuotteet totuudesta ja mitkä tällaisen trollaamisen vaikutukset voivat olla.
Lehdistöä nimitettiin ennen vallan vahtikoiraksi. Ymmärsin, että se
tarkoittaa sitä, että median tehtävä on suhtautua kriittisesti vallanpitäjiin,
ei suojella heitä. Demokratioissa vallanpitäjät pelkäsivätkin sen verran
riippumatonta mediaa, etteivät ainakaan rohjenneet julistaa sitä
vihollisekseen. Nykyään tilanne näyttää kuitenkin usein olevan se, että vahtikoiran
pitäisi myötäillä vallanpitäjiä. Tiedotusvälineet, jotka pyrkivät välittämään
mahdollisimman totuudenmukaista tietoa eivätkä aja vallanpitäjien etuja tai vastaa
lukijoiden ennakkokäsityksiä, leimataan valemedioiksi. Tätä kutsuisin jo aika
onnistuneeksi silmänkääntötempuksi. Toisaalta tiesihän Goebbelskin, että
valheesta tulee tosi, kun sen kertoo tarpeeksi monta kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti