Sotkeuduin toimittaja Ivan Puopolon Twitter-keskusteluun feminismistä. Puopolo peräänkuuluttaa tiedettä tasa-arvokeskustelun pohjana ja etsii yksiselitteistä vastausta siihen, mitä patriarkaatilla oikein tarkoitetaan. Eli siis ei voi taistella jotain sellaista vastaan, jota ei ole määritelty. Keskustelusta tuli niin sekava, että omatkin ajatukseni katosivat, joten olen nyt yrittänyt kirjoittaa ylös joitakin pointteja, jotta selvittäisin ainakin itselleni, missä seison. Linkin Puopolon artikkeliin löydät tekstin alta.
1.
Esitän oman teoriani, joka ei välttämättä noudata mitään
feminististä suuntausta tai tieteellistä keskustelua. En väitä, että asiat ovat näin, tämä on
ehdotus.
2.
On mahdollisesti geeneistä riippuvia ominaisuuksia, joista osaa näyttäisi
esiintyvän enemmän pojilla kuin tytöillä ja osaa toisinpäin. Ajattelemme, että
pojat ovat esimerkiksi enemmän kilpailuhenkisiä tai aggressiivisia ja tytöt
enemmän hoivaavia.
3.
Puhumme maskuliinisista ja feminiinisistä
ominaisuuksista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain miehet ovat
maskuliinisia ja naiset feminiinisiä. Olemme kaikki jossakin paikassa janalla
näiden ääripäiden välillä.
4.
Maskuliinisuuteen liitettävät ominaisuudet eivät
sinällään ole pahoja tai feminiinisyyteen liitettävät hyviä. Selvitäksemme
tarvitsemme sekä aggressiivisuutta että kykyä ottaa toiset huomioon.
5.
Geenit eivät myöskään ole kohtalomme, vaan niiden
ilmiasuun voi kasvatuksella ja kulttuurilla vaikuttaa.
6.
Voimme kuitenkin puhua hegemonisesta maskuliinisuudesta,
koska maailmaa tarkkaillaan usein maskuliinisuuden kautta. On vallalla
pärjäämisen kulttuuri, joka äärimmilleen vietynä aiheuttaa sotia ja suurta
tuhoa.
7.
Hegemoninen maskuliinisuus johtaa myös miesten
epätasa-arvoon ja syrjäytymiseen, koska kaikki miehet eivät suinkaan vastaa
maskuliinisuuden ihannetta.
8.
Patriarkaatti on isänvaltaa, johon liittyy erilaisten
hierarkioiden pitäminen itsestäänselvyytenä. Miehiä on pidetty naisia
kykenevämpinä. Tämä näkyy valta-asemien miesvaltaisuutena, mutta myös siinä,
että miehet ovat määritelleet naiseuden.
9.
Tasa-arvoisuutta korostavissa maissa naiset ovat omalla
taistelullaan järkevien miesten kanssa yhteistyössä saavuttaneet yhä parempia
asemia. Tämä maa on suhteellisen hyvä yhteiskunta juuri siitä syystä.
10.
Yhteiskuntamme ei kuitenkaan ole valmis. Sekä miehet että
naiset kärsivät epätasa-arvosta, jonka jäljet johtavat hegemoniseen
maskuliinisuuteen.
11.
Ihmisen ymmärrys asioista kehittyy jatkuvasti, jos siihen
vain annetaan mahdollisuus. Yhä enemmän naisia hakeutuu ”miehisille” aloille ja
miehiä naisvaltaisille aloille, jos heitä siihen rohkaistaan.
12.
Tulevaisuudessakin tilanne voi olla se, että miehet tai
naiset ovat enemmistönä joillakin aloilla. Tämä ei ole ongelma. Pääasia on,
että arvostamme aloja riippumatta siitä, mikä sukupuoli niissä on
yliedustettuina. Tämän pitää näkyä palkkauksessa.
13.
Kun maskuliinisuuden ylivalta on saatu kukistettua,
ymmärrämme, että hoivaaminen on ihmiskunnan säilymisen kannalta vähintäänkin
yhtä tärkeää kuin vaikkapa mobiilisovellusten kehittäminen ja myynti.
14.
”Feminismi” tai
”patriarkaatin” murtaminen ei tarkoita miesvihaa. Se tarkoittaa sitä, että
ihmiset voivat olla yksilöitä, omia itsejään, ilman ulkopuolisia pakotteita.
Tämä hyödyttää molempia sukupuolia.
15.
Kaikesta hyvästä kehityksestä huolimatta maailmamme on
suurten uhkien kohteena. Uutiset kertovat katastrofeista, jotka vain näyttävät
seuraavan toisiaan. Lopullinen katastrofi on ilmastonmuutos, joka suurella
todennäköisyydellä tulee tuhoamaan kaiken.
16.
Katsoessani Pariisin mellakoiden tuhoja eilen uutisista, mieleeni
tuli, että kuinkakohan moni polttopullojen heittelijöistä oli naisia. Tai kuinka
moni äiti tai vaimo kehotti läheistään näin tekemään? Väkivalta ei ole miesten
yksinomaisuutta, mutta fyysisessä väkivallassa he johtavat tilastoja.
17.
Hierarkia ja auktoriteettien etsiminen tarkoittaa
patriarkaatissa isän etsimistä. Vahvan johtajan hakeminen johtaa valitettavasti
myös siihen, että valtaan onnistuu joskus pääsemään kilpailuhenkinen
psykopaatti.
18.
Meillä ei ole laajemmin kokemusta matriarkaatista. Emme
voi varmuudella tietää, johtaisiko se parempaan maailmaan.
19.
Naisten aseman parantuminen on kuitenkin johtanut
terveempiin ja hyvinvoivempiin yhteiskuntiin. Eli näytämme olevan oikealla
polulla.
20.
Maskuliinisuudessa ja feminiinisyydessä ei ole kyse
arvottamisesta. Molempia tarvitaan. Kyse on niiden kanavoimisesta yhteiskuntaa
ja maailmaa hyödyttäviin tarkoituksiin. Tähän tarvitaan kasvatusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti