Olen kuullut, että maata hallitsee itselleen ja lähipiirilleen etuja kahmiva eliitti. Eliitillä menee hyvin: se ajelee taksilla tai omalla sähköautolla töihin eduskuntaan ja lentelee lentokoneilla ympäri maailmaa ilmastokokouksiin tai muihin hyödyttömiin tapaamisiin. Syystä, jonka logiikka ei ole minulle täysin avautunut, tämä eliitti on myös ihastunut ulkomaalaisiin ja erityisesti turvapaikanhakijoihin, joita se haluaa tänne mahdollisimman paljon elelemään leveästi suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Äänestäminen on turhaa, koska on varmaa, että mikään ei kuitenkaan muutu. Jos silti äänestää, kannattaa valita puolue, joka on parhaiten perillä vilunkipelistä ja laittaa rajat kiinni. Kunhan viimeinenkin ulkomaalaiseksi epäilty on karkotettu, suomalaisille koittaa onnen aika.
Olen kuullut ja nähnyt, että jotkut myös uskovat vaikuttamiseen ja
poliittiseen diskurssiin. Valtakunnan päälehden etusivun täyttää turkistarhaajien
kampanja, jonka mukaan eläinten kiduttaminen häkeissä on ympäristöteko. Radion
avatessani kuulen rakennusteollisuuden lobbausmainoksen: kaavoitus pitää saada
jouhevasti kuntoon, jotta viimeinenkin metsikkö taajamissa voidaan muuttaa
ihmisten asunnoiksi. Sosiaalinen media on täynnä eri ryhmiin kuuluvien
vakuuttelua siitä, miksi juuri heille kuuluisi enemmän kuin toisille. Verotusta
pitää keventää. Eläkkeitä pitää laskea ja köyhyysrajalla elävien vanhusten tuntea
ylisukupolvista solidaarisuutta. Haittaveroja ei saa ottaa käyttöön, koska me
tarvitsemme autoa ja syömme lihaa. Raskaan työn raataja tarvitsee halvan
etelänmatkansa, eikä häntä pidä siitä syyllistää. Suomalaisten ei tarvitse vähentää
päästöjään, koska suurin syy ilmastonmuutokseen on jossain muualla. Pääomatuloja
ei saa verottaa, koska pääomat silloin pakenevat ulkomaille. Se minkä omalla
työllään ja kyvyillään on onnistunut ansaitsemaan, täytyy myös voida saada
pitää itsellään.
Olen havainnut, että väkivalta ja ihmisten ahdistelu politiikan nimissä on
lisääntynyt. Tämä tuntuu jotenkin tutulta. Näin tapahtui myös ennen toista maailmansotaa
ja miljoonien ihmisten tuhoamista. Nyrkit ovat huonoin vaihtoehto asioiden
hoitamiseen. En ole tietoinen mistään demokratiaa paremmasta mallista. Tuskinpa
asiat ovat ainakaan paremmin siellä, missä sitä ei ole. Demokratia ei ehkä ole
täydellinen eikä se tarkoita sitä, että kaikkien tahto aina täyttyisi. Silti se
on mahdollisuus, ja siksi se kannattaa ottaa vakavasti. Jos edeltävät
sukupolvet olisivat ajatelleet ja toimineet yhtä laiskasti, kuin nykyään usein
tehdään, todellisuutemme saattaisi olla kokonaan toisenlainen. Enkä tarkoita
positiivisessa mielessä. Lapsilisät, äitiyspakkaukset, päiväkodit, koulut,
työajat, työttömyysturva, lomat, oikeusturva, terveydenhuolto ja itse asiassa
myös yleinen ja yhtäläinen äänioikeus eivät ole tipahtaneet taivaasta. Ehkä
kannattaisi myös omistaa ajatus sille, mitä oikeastaan haluaa tahtoa.
Oikeudenmukaisuus käsitteenä ei ole käytössä kulunut. Niin kuin ei vastuukaan.
