Kansa puhui ja Blogimummo kommentoi

Näin muutaman päivän perästä jaksaa jo ajatella vaalitulosta ja vähän kommentoidakin sitä.  Kansa todellakin puhui tällä kertaa, sen verran hyvä oli äänestysprosentti (72 %). HS:n yleisönosastosta bongasin tänään erään harmistuneen kansalaisen mielipiteen. Hän oli omasta mielestään tullut petetyksi, kun hänen äänellään ei ollut toivottua vaikutusta. En tiedä, oliko hän aivan tosissaan. Tuskin yksi ääni tulosta ratkaisee, mutta jos hän saa paljon tukijoita asenteelleen, vaikutus voi olla kohtalokas. Jokainen ääni on todellakin tärkeä. 

Kaikki eivät ymmärrä, että on etuoikeus asua maassa, jossa saa äänestää. Äänestäjä on ymmärrettävästi pahoin mielin, jos oma ehdokas ei mene läpi. Yksi syy tyytymättömyyteen on myös se, että puolueet eivät voi toteuttaa kaikkia lupauksiaan. Äänen antaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että äänestäjän kaikki toiveet toteutuisivat. Ääniä kun on muitakin. Tärkeintä on, että ainakin voi yrittää vaikuttaa. Jotain sentään aina saavutetaankin.

Vaalitulos oli pääpiirteittäin odotettu. Lähes jaetulle ykkössijalle ylsivät demarit ja persut. Viimeksi mainitut saivat vetoapua medialta ja niissä julkaistuista gallupeista: voittajan vankkuriin kun on helppo hypätä. En tiedä, tekeekö media suurenkin palveluksen kansalle julkistamalla kyselyjen tuloksia juuri vaalien kynnyksellä. Demareita kävi jotenkin sääliksi voitosta huolimatta: vähän turhaa oli joidenkin tiedotusvälineiden ja toimittajien harjoittama mollaus ennen vaaleja. Esimerkiksi toistuvat kyselyt Antti Rinteen terveydentilasta eivät varmaankaan antaneet kuvaa vahvasta puoluejohtajasta. 

Äänimääriään kasvattivat vuoteen 2015 verrattuna eniten Vihreät (100 552), Demarit (55.442) ja Vasemmisto (39.552). Voittajina juhlineet Perussuomalaiset onnistuivat lisäämään äänimääräänsä vaatimattomammin (14.677). Suurin häviäjä oli tietysti Keskusta, joka sai kantaa hallituksen toimista päävastuun. Kokoomus menetti aavistuksen verran ääniä vaikka onnistuikin nappaamaan lisäpaikan. Tiivistettynä voi kai sanoa, että 80% suomalaisista ei äänestänyt ulkomaalaisvihan tai ilmastonmuutosta vähättelevän politiikan puolesta. Hyvä näin.

Itse kuulun niihin, jotka jossain määrin pettyivät. Osallistuin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni vaalikampanjointiin jakamalla Eläinoikeuspuolueen esitettä. Eläinoikeuspuolue on kolmisen vuotta sitten perustettu pienpuolue, joka on tätä ennen ehtinyt osallistua vain vuoden 2017 kuntavaaleihin. Lähdin mukaan lievittääkseni ahdistustani, joka koskee eläinten julmaa kohtelua. Eläinoikeuspuolue on ainoa puolue, joka johdonmukaisesti korostaa ohjelmassaan eläinten itseisarvoa ja oikeutta hyvään lajityypilliseen elämään. Vaikka muistakin puolueista varmasti löytyy eläinystäviä ja hyvää tahtoa, tuppaa eläinten asia turhan helposti unohtumaan. Meille ihmisille kun maailma käytännössä on synonyymi ihmiskunnan kanssa. Muut eläinlajit me huomioimme vain silloin, kun se meille sattuu sopimaan.

Pienpuolueen matka eduskuntaan on todella pitkä. Eduskuntapuolueethan saavat valtiolta puoluetukea, jota ne voivat käyttää kampanjoidensa rahoittamiseen. Pienet puolueet eivät myöskään saa media-aikaa: esimerkiksi Yle antoi televisiossa vain yhden mahdollisuuden pienpuolueille. Tässäkin paneelissa esitetyt kysymykset olivat kaikki sellaisia, jotka ovat isojen puolueiden agendalla. Mahdollisuutta oman puolueen ja ohjelman esittelyyn ei annettu. Toisaalta on hyvä muistaa, että kaikki puolueet yleensä aloittavat pieninä. Näin myös suuren äänisaaliin saanut Vihreät.

Liityin Eläinoikeuspuolueen tukijoukkoon siksi, että eläimet ovat heikoimmistakin kaikkein heikoimmilla. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt lukiessani puolueen yhteiskuntapoliittisen ohjelman. Eläinoikeuspuolue ei ole vain yhden asian liike, vaan se puolustaa elämää ja eläviä laajemminkin. Voi olla vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään, että kyseessä on eräänlainen paradigman vaihdos: olemmekin yhdessä muiden eläinlajien ja luonnon kanssa samassa veneessä. Uskon, että Eläinoikeuspuolueella on tulevaisuus edessään. 

Periaateohjelma

Yhteiskuntapoliittinen ohjelma

Vastuu on sinun

Olen kuullut, että maata hallitsee itselleen ja lähipiirilleen etuja kahmiva eliitti. Eliitillä menee hyvin: se ajelee taksilla tai omalla sähköautolla töihin eduskuntaan ja lentelee lentokoneilla ympäri maailmaa ilmastokokouksiin tai muihin hyödyttömiin tapaamisiin. Syystä, jonka logiikka ei ole minulle täysin avautunut, tämä eliitti on myös ihastunut ulkomaalaisiin ja erityisesti turvapaikanhakijoihin, joita se haluaa tänne mahdollisimman paljon elelemään leveästi suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Äänestäminen on turhaa, koska on varmaa, että mikään ei kuitenkaan muutu. Jos silti äänestää, kannattaa valita puolue, joka on parhaiten perillä  vilunkipelistä ja laittaa rajat kiinni. Kunhan viimeinenkin ulkomaalaiseksi epäilty on karkotettu, suomalaisille koittaa onnen aika.

Olen kuullut ja nähnyt, että jotkut myös uskovat vaikuttamiseen ja poliittiseen diskurssiin. Valtakunnan päälehden etusivun täyttää turkistarhaajien kampanja, jonka mukaan eläinten kiduttaminen häkeissä on ympäristöteko. Radion avatessani kuulen rakennusteollisuuden lobbausmainoksen: kaavoitus pitää saada jouhevasti kuntoon, jotta viimeinenkin metsikkö taajamissa voidaan muuttaa ihmisten asunnoiksi. Sosiaalinen media on täynnä eri ryhmiin kuuluvien vakuuttelua siitä, miksi juuri heille kuuluisi enemmän kuin toisille. Verotusta pitää keventää. Eläkkeitä pitää laskea ja köyhyysrajalla elävien vanhusten tuntea ylisukupolvista solidaarisuutta. Haittaveroja ei saa ottaa käyttöön, koska me tarvitsemme autoa ja syömme lihaa. Raskaan työn raataja tarvitsee halvan etelänmatkansa, eikä häntä pidä siitä syyllistää. Suomalaisten ei tarvitse vähentää päästöjään, koska suurin syy ilmastonmuutokseen on jossain muualla. Pääomatuloja ei saa verottaa, koska pääomat silloin pakenevat ulkomaille. Se minkä omalla työllään ja kyvyillään on onnistunut ansaitsemaan, täytyy myös voida saada pitää itsellään. 

Olen havainnut, että väkivalta ja ihmisten ahdistelu politiikan nimissä on lisääntynyt. Tämä tuntuu jotenkin tutulta. Näin tapahtui myös ennen toista maailmansotaa ja miljoonien ihmisten tuhoamista. Nyrkit ovat huonoin vaihtoehto asioiden hoitamiseen. En ole tietoinen mistään demokratiaa paremmasta mallista. Tuskinpa asiat ovat ainakaan paremmin siellä, missä sitä ei ole. Demokratia ei ehkä ole täydellinen eikä se tarkoita sitä, että kaikkien tahto aina täyttyisi. Silti se on mahdollisuus, ja siksi se kannattaa ottaa vakavasti. Jos edeltävät sukupolvet olisivat ajatelleet ja toimineet yhtä laiskasti, kuin nykyään usein tehdään, todellisuutemme saattaisi olla kokonaan toisenlainen. Enkä tarkoita positiivisessa mielessä. Lapsilisät, äitiyspakkaukset, päiväkodit, koulut, työajat, työttömyysturva, lomat, oikeusturva, terveydenhuolto ja itse asiassa myös yleinen ja yhtäläinen äänioikeus eivät ole tipahtaneet taivaasta. Ehkä kannattaisi myös omistaa ajatus sille, mitä oikeastaan haluaa tahtoa. Oikeudenmukaisuus käsitteenä ei ole käytössä kulunut. Niin kuin ei vastuukaan.

https://www.apu.fi/artikkelit/reetta-radyn-kolumni-te-ette-tieda-mita-politiikka-on