Blogimummokin on maskuliininen - toivottavasti ei kuitenkaan toksisesti

Sotkeuduin toimittaja Ivan Puopolon Twitter-keskusteluun feminismistä. Puopolo peräänkuuluttaa tiedettä tasa-arvokeskustelun pohjana ja etsii yksiselitteistä vastausta siihen, mitä patriarkaatilla oikein tarkoitetaan. Eli siis ei voi taistella jotain sellaista vastaan, jota ei ole määritelty. Keskustelusta tuli niin sekava, että omatkin ajatukseni katosivat, joten olen nyt yrittänyt kirjoittaa ylös joitakin pointteja, jotta selvittäisin ainakin itselleni, missä seison. Linkin Puopolon artikkeliin löydät tekstin alta.  

1.    Esitän oman teoriani, joka ei välttämättä noudata mitään feminististä suuntausta tai tieteellistä keskustelua.  En väitä, että asiat ovat näin, tämä on ehdotus.

2.    On mahdollisesti geeneistä riippuvia ominaisuuksia, joista osaa näyttäisi esiintyvän enemmän pojilla kuin tytöillä ja osaa toisinpäin. Ajattelemme, että pojat ovat esimerkiksi enemmän kilpailuhenkisiä tai aggressiivisia ja tytöt enemmän hoivaavia.

3.    Puhumme maskuliinisista ja feminiinisistä ominaisuuksista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain miehet ovat maskuliinisia ja naiset feminiinisiä. Olemme kaikki jossakin paikassa janalla näiden ääripäiden välillä.

4.    Maskuliinisuuteen liitettävät ominaisuudet eivät sinällään ole pahoja tai feminiinisyyteen liitettävät hyviä. Selvitäksemme tarvitsemme sekä aggressiivisuutta että kykyä ottaa toiset huomioon.

5.    Geenit eivät myöskään ole kohtalomme, vaan niiden ilmiasuun voi kasvatuksella ja kulttuurilla vaikuttaa.

6.    Voimme kuitenkin puhua hegemonisesta maskuliinisuudesta, koska maailmaa tarkkaillaan usein maskuliinisuuden kautta. On vallalla pärjäämisen kulttuuri, joka äärimmilleen vietynä aiheuttaa sotia ja suurta tuhoa.

7.    Hegemoninen maskuliinisuus johtaa myös miesten epätasa-arvoon ja syrjäytymiseen, koska kaikki miehet eivät suinkaan vastaa maskuliinisuuden ihannetta.

8.    Patriarkaatti on isänvaltaa, johon liittyy erilaisten hierarkioiden pitäminen itsestäänselvyytenä. Miehiä on pidetty naisia kykenevämpinä. Tämä näkyy valta-asemien miesvaltaisuutena, mutta myös siinä, että miehet ovat määritelleet naiseuden.

9.    Tasa-arvoisuutta korostavissa maissa naiset ovat omalla taistelullaan järkevien miesten kanssa yhteistyössä saavuttaneet yhä parempia asemia. Tämä maa on suhteellisen hyvä yhteiskunta juuri siitä syystä.

10.  Yhteiskuntamme ei kuitenkaan ole valmis. Sekä miehet että naiset kärsivät epätasa-arvosta, jonka jäljet johtavat hegemoniseen maskuliinisuuteen.

11.  Ihmisen ymmärrys asioista kehittyy jatkuvasti, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Yhä enemmän naisia hakeutuu ”miehisille” aloille ja miehiä naisvaltaisille aloille, jos heitä siihen rohkaistaan.

12.  Tulevaisuudessakin tilanne voi olla se, että miehet tai naiset ovat enemmistönä joillakin aloilla. Tämä ei ole ongelma. Pääasia on, että arvostamme aloja riippumatta siitä, mikä sukupuoli niissä on yliedustettuina. Tämän pitää näkyä palkkauksessa.

13.  Kun maskuliinisuuden ylivalta on saatu kukistettua, ymmärrämme, että hoivaaminen on ihmiskunnan säilymisen kannalta vähintäänkin yhtä tärkeää kuin vaikkapa mobiilisovellusten kehittäminen ja myynti.

14.   ”Feminismi” tai ”patriarkaatin” murtaminen ei tarkoita miesvihaa. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat olla yksilöitä, omia itsejään, ilman ulkopuolisia pakotteita. Tämä hyödyttää molempia sukupuolia.

15.  Kaikesta hyvästä kehityksestä huolimatta maailmamme on suurten uhkien kohteena. Uutiset kertovat katastrofeista, jotka vain näyttävät seuraavan toisiaan. Lopullinen katastrofi on ilmastonmuutos, joka suurella todennäköisyydellä tulee tuhoamaan kaiken.

16.  Katsoessani Pariisin mellakoiden tuhoja eilen uutisista, mieleeni tuli, että kuinkakohan moni polttopullojen heittelijöistä oli naisia. Tai kuinka moni äiti tai vaimo kehotti läheistään näin tekemään? Väkivalta ei ole miesten yksinomaisuutta, mutta fyysisessä väkivallassa he johtavat tilastoja.

17.  Hierarkia ja auktoriteettien etsiminen tarkoittaa patriarkaatissa isän etsimistä. Vahvan johtajan hakeminen johtaa valitettavasti myös siihen, että valtaan onnistuu joskus pääsemään kilpailuhenkinen psykopaatti.

18.  Meillä ei ole laajemmin kokemusta matriarkaatista. Emme voi varmuudella tietää, johtaisiko se parempaan maailmaan.

19.  Naisten aseman parantuminen on kuitenkin johtanut terveempiin ja hyvinvoivempiin yhteiskuntiin. Eli näytämme olevan oikealla polulla.

20.  Maskuliinisuudessa ja feminiinisyydessä ei ole kyse arvottamisesta. Molempia tarvitaan. Kyse on niiden kanavoimisesta yhteiskuntaa ja maailmaa hyödyttäviin tarkoituksiin. Tähän tarvitaan kasvatusta.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ivan-puopolon-kolumni-sori-feministit-en-voi-taistella-epatieteellista-ja-sekavaa-patriarkaattianne-vastaan/7186370#gs.81uTzxs

Autoritaarisuus

Vanha sivistyssanakirjani määrittelee sanan ’autoritaarinen’ johtajavaltaisuuteen perustavaksi. Theodor Adorno ja hänen kollegansa tekivät uraauurtavaa työtä kirjoittaessaan toisen maailmansodan jälkeen autoritaarisesta persoonallisuustyypistä. Tälle ihmistyypille on ominaista mm. konformistisuus (ryhmän mielipiteeseen tai käyttäytymiseen sopeutuminen), auktoriteettiuskollisuus, jäykkyys ja ylimielisyys alempina pidettyjä kohtaan. Adornon työtä on sekä arvostettu että arvosteltu. Yksi arvostelun syy on se, että autoritaarista persoonallisuutta kuvattiin aluksi vain äärioikeistoon liittyväksi ominaisuudeksi. Kun ottaa huomioon teorian synnyn ajankohdan, viittaukset äärioikeistoon ovat ymmärrettäviä. 

Kansan Uutiset julkaisi 26.7. artikkelin otsikolla ”Naisvihalla usein avainrooli äärioikeiston ideologiassa”. Artikkelissa tarkastellaan tuoretta tutkimustulosta, jonka mukaan misogynia ja äärioikeistolainen retoriikka esiintyvät usein yhdessä. Artikkeli antaa ymmärtää, että erityisesti äärioikeistolaiset (miehet) suhtautuvat vihamielisesti naisiin ja feminismiin. Rasismi ja naisviha kumpuavat artikkelin mukaan samasta lähteestä. Näin saattaa ollakin, ja tämä lähde on tarkemmin sanottuna autoritaarisuus. En muista kuulleeni tutkimuksista, jotka yhdistäisivät äärivasemmistolaisen retoriikan ja naisvihan. Ideologioiden esille pano ja käytäntö ovat kuitenkin eri asia. Naisia on sorrettu kaikenlaisten ideologioiden ja uskontojen nimissä ja piireissä.

Hierarkkisuus ja autoritaarisuus liittyy myös sosialismiin ja kommunismiin. Kommunismin perusoppeihin kuuluu ajatus proletariaatin diktatuurista. Aikanaan uskottiin, että tämä yhteiskuntaluokka poistaa sorron ja että kehitys jotenkin lopulta johtaa luokattomaan yhteiskuntaan. Näin ei kai koskaan ole missään tapahtunut. Venäjällä ei edes ollut proletariaattia, joka olisi kyennyt vallan ottamaan, vaan valta siirtyi eliitille, joka alun perin koostui muutamista älymystöön kuuluvista henkilöistä. Historia osoitti, miten kohtalokkaita seuraukset olivat. 

Autoritaarinen ihminen ihailee ylempiään ja halveksii alempiaan sen hierarkian mukaan, jonka hän on omaksunut. Tänäkin päivänä autoritaarisuus ilmenee itsevaltiaiden kritiikittömänä ihailuna. Niissäkin maissa, joissa vallitsee demokratia, on autoritaarisia arvoja kannattavia puolueita, ja niillä on monesti laaja kannatus.

Se, joka sokeasti uskoo auktoriteetteihin, ei ole kiinnostunut totuudesta, mikäli se ei vastaa hänen olemassa olevia käsityksiään. Hän luottaa vain omiin auktoriteetteihinsa. Ristiriitaisuudet johtajien puheissa tai edes valheet eivät häntä hätkäytä. Kun Yhdysvaltojen nykyinen presidentti ja hänen tukijoukkonsa jäivät kiinni epätotuuksista, hän alkoi vastataktiikkana itse nimittää kaikkia vähänkin kriittisiä lähteitä valemedioiksi ja niiden uutisia valeuutisiksi. Käytännössä näitä valemedioita ovat lähes kaikki arvostetut valtamediat. Tämä uskomaton taktiikka on purrut hyvin: tapahtuipa sitten mitä tahansa, kannattajat eivät silti usko muita kuin presidenttiään.

Ihmiskunnan historia on näyttänyt, mihin sokea auktoriteettiusko voi johtaa. Siksi minun on vaikea ymmärtää, että ihminen vapaaehtoisesti luopuu omasta vapaudestaan. Kaikkihan me mielellämme otamme vastaan tietoa, joka tukee meidän omaa maailmankuvaamme. On kuitenkin älyllistä laiskuutta ja vastuuttomuutta tieten tahtoen torjua faktoihin perustuva tieto.

Kaikesta teknisestä kehityksestä huolimatta tuntuu siltä, että ihminen ei lajina ole kovinkaan paljon kehittynyt. Nykyään puhutaan paljon syrjäytymisestä ja kansan kahtiajaosta. Aleksis Salusjärvi tutkii Voima-lehden (6/2018) artikkelissaan ”Tyhmyys käy ylitsemme” nuorten miesten lukutaidottomuutta. Pojista 16 % on ns. uuslukutaidottomia: he eivät hallitse kunnolla sisälukutaitoa, eivät tunnista tekstin kaksoismerkityksiä eivätkä myöskään harrasta lukemista. Tällä ei Salusjärven mukaan ole välttämättä mitään tekemistä heikkolahjaisuuden kanssa. Kysymys on yksinkertaisesti motivaation puutteesta. Päättäjät ja koululaitos ovat haastavan ja vaikean tehtävän edessä: miten vakuuttaa nuoret siitä, että he ovat tärkeä osa yhteiskuntaa ja että yhteiskunta on heitä varten.

Minulla ei valitettavasti ole syrjäytymisongelmaan mitään selkeää ja pikaista ratkaisua. Siitä kuitenkin olen vakuuttunut, että kasvatus itsenäiseksi, omilla aivoillaan ajattelevaksi yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi täytyy aloittaa jo hyvin varhain.