Rosvot kiinni osa 1

Helsingin piispan vaalin jälkipyykin selvittelyssä toimittaja Johanna Korhonen hyökkäsi mediassa näyttävästi valituksi tullutta Teemu Laajasaloa vastaan. Korhonen oli itse ollut toiseksi jääneen hakijan kannattaja. Jo vaalikampanjan aikana hän antoi ymmärtää, että Laajasalo oli auttanut peittelemään seurakunnassaan tapahtunutta seksuaalista häirintää, mutta vasta tuloksen selvittyä hänen esittämänsä syytökset Laajasalon rahan käyttöön liittyvistä epäilyistä tämän toimiessa Kallion seurakunnan kirkkoherrana saivat mediassa isot otsikot. 

Laajasalon toimet tutkittiin, mutta Korhonen ei ole tyytyväinen tutkinnan tuloksiin. Laajasalo sai pitää uuden virkansa, vaikka joutuikin palauttamaan osan rahoista, koska oli heilutellut aika huolettomasti seurakunnan luottokorttia. Kaikkia Korhosen syytekirjelmässä esiin tuomia asioita ei Korhosen mukaan kuitenkaan tutkittu. Tämä koskee ainakin Laajasalon velkaista yritystä.

En tunne Laajasaloa, ja tiedän hänen toimistaan aika vähän. Tiedän, että oli Laajasalon idea soittaa Kallion kirkon kelloja Aleppon uhrien muistolle. Tiedän myös, että hän on esiintynyt television sketsiohjelmassa ja että hänen huumorintajunsa saattaa olla monelle liikaa. (Rinnakkaistapaus tässä mielessä on ortodoksisen kirkon Mitro Repo, joka menetti papinvirkansa. Ovatko Laajasalo ja/tai Repo narsisteja vai vain väärin ymmärrettyjä humaaneja uskon miehiä, jääköön ratkaisematta.)

Laajasalo epäilemättä toimi väärin, ja on hyvä, että asia nostettiin esille. Tapauksen jälkeen kirkon ylempien toimihenkilöiden rahankäyttötottumuksia on yleisemmälläkin tasolla käsitelty; voi olla, että kyseinen tapaus oli vain jäävuoren huippu. Yksittäistapauksen esille tuomisesta siis oli yleisempääkin hyötyä. Itsekin kirkollisveroa maksavana olen tietysti sitä mieltä, että minun ja meidän rahat eivät saisi missään tapauksessa mennä papeiltakaan sekaisin. 

Kummallista kyllä, vaikka en väärinkäytöksiä hyväksykään, sympatiani kampanjan aikana olivat silti kuitenkin enemmän Laajasalon kuin Korhosen puolella. Korhonen tuntuu olevan aina oikeassa.  Kun Korhoselta kysyttiin, oliko hänen välttämätöntä julkaista epäselvyyksiä koskeva tiukka kysymyslistansa, ennen kuin asia oli tutkittu ja Laajasalolle annettu tilaisuus puolustautua, hän vastasi itsevarmaan tapaansa, että tässä ei ole syytettynä hän, vaan Teemu Laajasalo. 

Mitähän se teini-iän idolini Jeesus oikein sanoikaan innokkaille avionrikkojan kivittäjille: Heittäköön teistä ensimmäisen kiven se, joka itse ei ole syntiä tehnyt? Meillä saattaa olla keskuudessamme koko joukko synnittömiä kiven heittäjiä.

"Mustat vievät meidän sosiaalituet"

Odottelin bussia harvojen vuorovälien kaupungissa. Ohi hurahti oudon näköinen pienbussi, jota luulin tilausajoksi. Kävikin ilmi, että se oli bussi, jota olin jo jonkin aikaa odotellut. Bussi ei tietenkään pysähtynyt, kun kukaan ei viittoillut.

.

En ollut ainoa turhaan odotellut, vaan penkillä istui noin viisikymppinen pariskunta. Rouva alkoi sadatella bussikuskia, jonka hänen mukaansa olisi pitänyt pysähtyä kaikesta huolimatta. ”Oliko se kuski musta?” hän kysyi. Selatessani epäuskoisesti aikatauluvihkoa sanoin, että värillä ei kai ole väliä, mutta harmi on, kun ei pysäyttänyt. Nainen hermostui ja huusi, että häntä on turha syyttää rasistiksi. Näin en ollut tehnytkään. Ääni voimistui entisestään, ja hän toisti pariin otteeseen: ”Minä en ole mikään rasisti, mutta totuus on, että mustat vievät meidän sosiaalituet. Olen nähnyt sen omin silmin.” Olisin mielelläni jatkanut keskustelua, mutta en voinut, koska hän käski minun pitää suuni kiinni. Olin kuulemma sellainen akka, joka haastaa vain riitaa. Odottelu siis jatkui kiusallisen hiljaisuuden vallitessa. 

On mielestäni vähän epäloogista syyttää mustia sosiaalitukien viejiksi varsinkin tilanteessa, jossa musta mies ajoi bussia. Kuvattu tapaus ei ole ollenkaan ainutlaatuinen tämän päivän Suomessa. Törmään näihin tämänmielisiin täteihin ja setiin tuon tuosta. Väitetään, että Suomessa ei saa ilmaista avoimesti maahanmuuttokriittisiä mielipiteitään. Toisaalta pahoitellaan myös sitä, että ihmiset elävät omissa kuplissaan eivätkä keskustele eri mieltä olevien kanssa. En tiedä, miten käytännössä pitäisi toimia, jos ihminen ei itse halua avointa keskustelua, vaan tarvitsee perustelemattoman mielipiteensä oman elämänsä tueksi. 

En myöskään tiedä, miltä minusta tuntuisi, jos minun valkoihoisena pitäisi päivästä toiseen selitellä tai puolustella jossakin maassa oloani. Miltä minusta tuntuisi, jos ihmiset luulisivat minun kuuluvan ulkonäköni perusteella johonkin ihmisryhmään, jossa kaikki ovat samanlaisia? Miltähän tuntuisi, jos minua syytettäisiin ”meidän” rahojen viemisestä?  Miltä minusta tuntuisi, jos minua ei kutsuttaisi työhaastatteluun nimeni vuoksi? Tai miltä tuntuisi, jos olisin samaan aikaan syytteessä sekä työn vieroksunnasta että toisten työpaikkojen viemisestä?  Miltähän minun tässä maassa syntyneistä lapsistani tuntuisi, jos hekin saisivat selitellä, mistä ovat tulleet ja miksi?

Eri näköisiä ihmisiä on Suomessa monesta eri syystä. Jotkut ovat syntyneet suomalaisiksi, jotkut ovat avioituneet tänne, jotkut ovat tulleet työn perässä, jotkut opiskelemaan, jotkut ovat turvapaikanhakijoita, jotkut pakolaisia. On aika vaikea pelkän ulkonäön perusteella päätellä, mistä syystä kukakin täällä asuu tai mitä hän täällä tekee. Sitä paitsi se on aika tarpeetonta. Eiköhän kaikilla ole oikeus olla siellä, missä heillä on oikeus olla, ihan ilman meidän ihmettelyämme?

PS

Vastaanottokeskukset sijaitsevat yleensä kaukana muusta asutuksesta. Turvapaikanhakijat viettävät siellä koko pitkän hakuprosessinsa ajan (jopa 3 vuotta) keskenään. He eivät opi suomea eivätkä tutustu suomalaisiin. Heidän sosiaaliset kontaktinsa rajoittuvat muihin turvapaikanhakijoihin. Vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen saanut voi aloittaa kotoutumisen. Tämä saattaa joissakin tapauksissa olla liian myöhäistä, varsinkin jos henkilö on lähiseudulla vieraillessaan tai mediasta saanut sellaisen käsityksen, että häntä ei tänne haluta. 

Pienilläkin sanoilla saadaan paljon aikaan. Viha ja vihan levittäminen on paras keino muokata maaperää terrorismille. Isisiä tällainen toiminta ilahduttaa.

Ulkonäköpaineita

Ulkonäöllä on suuri merkitys ihmisen elämässä. Tutkimusten mukaan jopa omat vanhemmat saattavat kohdella kauniita lapsiaan eri tavalla kuin vähemmän kauniita. Halu tulla rakastetuksi ja suosituksi lienee yhteistä kaikille. Edullinen ulkonäkö saattaa auttaa asiassa. Ulkonäköön liittyvät poikkeavuudet voivat toisaalta toimia stigmana, joka vaikuttaa koko elämän kulkuun. On myös tavallista, että ulkonäköä pidetään jonkinlaisena merkkinä ihmisen luonteesta.

Erityisesti naisen ulkonäkö on aina ollut tarkastelun kohteena. Kuinkahan monta laulua on kirjoitettu kauniille naiselle? Kaunis nainen kätkee salaisuuden sisälleen. Hänessä on syvyyttä, jota arkipäiväisten näköisten naisten on vaikea saavuttaa. Entä mikä on vähemmän kauniin naisen kuva kulttuurissamme? No, meillähän on ne pattipolviset Lyylit, jotka eivät taida olla kovin älykkäitäkään. Ja toisaalta ne silmälasipäiset nutturafeministit, jotka eivät ole kovinkaan puoleensavetäviä.

Tämä aika poikkeaa aikaisemmista siinä, että nyt ulkonäöstä on ainakin osalle ihmisistä tullut elinikäinen projekti, joka ei koskaan tule valmiiksi. Vaatteisiin, meikkeihin, kampauksiin, hampaiden valkaisuihin, treenisaleihin, hormoneihin ja kauneusleikkauksiin kulutetaan huomattavia rahasummia. Talouselämälle tämä on varmaankin tervetullut suuntaus. Jokainen voi nykyään varojensa mukaan tuunata itseään paraatikuntoon. Jos rahat loppuvat, vippifirmat ovat valmiita auttamaan. 

Kosmeettinen leikkaus on tarpeellinen, jos sillä pystytään helpottamaan ihmisen elämää onnettomuuden tai muun aiheuttaman poikkeavuuden peittämiseksi. Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla tuijotuksen kohteena. Nykyään kauneusleikkauksilla pyritään myös paljon muuhun: niillä pyritään ylittämään luonto. 


Antiikin kauneusihanne oli sopusuhtaisuus. Nyt muokkauksen tulos on joskus ihmisruumis, joka ei luonnon genomeihin sisälly. On huomiota herättäviä töröhuulia, jättimäisiä takamuksia ja rintoja tai valtavia ihosta ulos pullistelevia lihaksia. Ihmisen omakuva näyttää jotenkin vääristyneen, koska hän pitää turmeltua ruumistaan viehättävänä. Ihminen tietysti itse päättää, mikä hänestä on kaunista. (Vai onko se itse asiassa hän itse?) Luonto saattoi myös erehtyä suhteemme antamalla meille ulkonäön, joka ei vastaa sisintämme. Se mitä kaikki vierasaineet tekevät terveydelle, on taas toinen kysymys.  

Paitsi omalla ulkonäöllä, myös puolison tai kumppanin ulkonäöllä voi olla suurikin merkitys sosiaalisille suhteille ja siihen, minkälainen henkilön valta-asema on. Rikkaat, vanhemmat miehet ovat tämän jo aina tienneetkin. Alfa-uros osoittaa paikkansa kauniin naisensa avulla. Näin tekee myös Amerikan presidentti. Oman fan-clubinsa kestojäsen Venäjän presidentti taas luottaa henkilökohtaiseen sex appealiinsä ja esittelee mielellään paidatonta ylävartaloaan julkisuudessa.

Kauneus ei ole vain arvo sinänsä. Kauneuteen liitetään nuoruus, valta, voimakkuus ja terveys. Narsistin projektissa on jotakin kuolemattomuutta. Silti aika on aina vihollinen, olitpa sitten presidentti tai et.