lauantai 23. kesäkuuta 2018

"Mustat vievät meidän sosiaalituet"


Odottelin bussia harvojen vuorovälien kaupungissa. Ohi hurahti oudon näköinen pienbussi, jota luulin tilausajoksi. Kävikin ilmi, että se oli bussi, jota olin jo jonkin aikaa odotellut. Bussi ei tietenkään pysähtynyt, kun kukaan ei viittoillut.
.

En ollut ainoa turhaan odotellut, vaan penkillä istui noin viisikymppinen pariskunta. Rouva alkoi sadatella bussikuskia, jonka hänen mukaansa olisi pitänyt pysähtyä kaikesta huolimatta. ”Oliko se kuski musta?” hän kysyi. Selatessani epäuskoisesti aikatauluvihkoa sanoin, että värillä ei kai ole väliä, mutta harmi on, kun ei pysäyttänyt. Nainen hermostui ja huusi, että häntä on turha syyttää rasistiksi. Näin en ollut tehnytkään. Ääni voimistui entisestään, ja hän toisti pariin otteeseen: ”Minä en ole mikään rasisti, mutta totuus on, että mustat vievät meidän sosiaalituet. Olen nähnyt sen omin silmin.” Olisin mielelläni jatkanut keskustelua, mutta en voinut, koska hän käski minun pitää suuni kiinni. Olin kuulemma sellainen akka, joka haastaa vain riitaa. Odottelu siis jatkui kiusallisen hiljaisuuden vallitessa. 


On mielestäni vähän epäloogista syyttää mustia sosiaalitukien viejiksi varsinkin tilanteessa, jossa musta mies ajoi bussia. Kuvattu tapaus ei ole ollenkaan ainutlaatuinen tämän päivän Suomessa. Törmään näihin tämänmielisiin täteihin ja setiin tuon tuosta. Väitetään, että Suomessa ei saa ilmaista avoimesti maahanmuuttokriittisiä mielipiteitään. Toisaalta pahoitellaan myös sitä, että ihmiset elävät omissa kuplissaan eivätkä keskustele eri mieltä olevien kanssa. En tiedä, miten käytännössä pitäisi toimia, jos ihminen ei itse halua avointa keskustelua, vaan tarvitsee perustelemattoman mielipiteensä oman elämänsä tueksi. 


En myöskään tiedä, miltä minusta tuntuisi, jos minun valkoihoisena pitäisi päivästä toiseen selitellä tai puolustella jossakin maassa oloani. Miltä minusta tuntuisi, jos ihmiset luulisivat minun kuuluvan ulkonäköni perusteella johonkin ihmisryhmään, jossa kaikki ovat samanlaisia? Miltähän tuntuisi, jos minua syytettäisiin ”meidän” rahojen viemisestä?  Miltä minusta tuntuisi, jos minua ei kutsuttaisi työhaastatteluun nimeni vuoksi? Tai miltä tuntuisi, jos olisin samaan aikaan syytteessä sekä työn vieroksunnasta että toisten työpaikkojen viemisestä?  Miltähän minun tässä maassa syntyneistä lapsistani tuntuisi, jos hekin saisivat selitellä, mistä ovat tulleet ja miksi?


Eri näköisiä ihmisiä on Suomessa monesta eri syystä. Jotkut ovat syntyneet suomalaisiksi, jotkut ovat avioituneet tänne, jotkut ovat tulleet työn perässä, jotkut opiskelemaan, jotkut ovat turvapaikanhakijoita, jotkut pakolaisia. On aika vaikea pelkän ulkonäön perusteella päätellä, mistä syystä kukakin täällä asuu tai mitä hän täällä tekee. Sitä paitsi se on aika tarpeetonta. Eiköhän kaikilla ole oikeus olla siellä, missä heillä on oikeus olla, ihan ilman meidän ihmettelyämme?


PS

Vastaanottokeskukset sijaitsevat yleensä kaukana muusta asutuksesta. Turvapaikanhakijat viettävät siellä koko pitkän hakuprosessinsa ajan (jopa 3 vuotta) keskenään. He eivät opi suomea eivätkä tutustu suomalaisiin. Heidän sosiaaliset kontaktinsa rajoittuvat muihin turvapaikanhakijoihin. Vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen saanut voi aloittaa kotoutumisen. Tämä saattaa joissakin tapauksissa olla liian myöhäistä, varsinkin jos henkilö on lähiseudulla vieraillessaan tai mediasta saanut sellaisen käsityksen, että häntä ei tänne haluta. 


Pienilläkin sanoilla saadaan paljon aikaan. Viha ja vihan levittäminen on paras keino muokata maaperää terrorismille. Isisiä tällainen toiminta ilahduttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti