Voin tarvittaessa
todistaa, että ainakin viikon voi elää digitalisoimatonta elämää (no joo,
puhelin oli mukana). Ehkäpä se
vanhemmalla väellä onkin helpompaa, kun on siitä niin paljon aikaisempaa
kokemusta. Silti en suinkaan elänyt mediapeitossa, päinvastoin. Tuli seurattua
aika runsaasti analogisia lähettimiä. Muistaessani mainitsen, että National
Geographic -kanavalta tulee sangen hyvä dokumenttisarja hirmuvaltiaista
sunnuntaisin kello 21.00. Sarjasta pitäisi olla ainakin kaksi jaksoa jäljellä.
Eilisen jakso käsitteli Francoa. Vaikean isäsuhteen ja kiusaamiskokemusten
kasvattama mies ei kaihtanut käyttää väkivaltaa itsevaltiuuteen päästääkseen ja
sen säilyttääkseen. Ainoastaan Kambodžasta löytyy Espanjaakin vielä enemmän ja
suurempia joukkohautoja. Franco, kuten
muutkin diktaattorit, piti kansana vain hänelle ja hänen omille käsityksilleen uskollisia
ihmisiä. Muut espanjalaiset sai ampua. Ajatella, että tästä ei ole niinkään paljon aikaa. Onni onnettomuudessa oli, että Franco valitsi seuraajakseen kuninkaan, joka ryhtyikin mahdollistamaan demokratian palauttamisen.
Radiosta
löytyy paljon erinomaisia asiaohjelmia. Yle-areenalta kannattaa mainita ainakin
Ruben Stillerin, Kalle Haataisen ja Roman Schatzin ohjelmat. Stillerin
viimeisimmässä ohjelmassa puhuttiin Suomen historian käännekohdista. Nämä
vaihtelevat vähän sen mukaan, keneltä asiaa kysyy. Samoin vaihtelevat myös
tulkinnat näistä tapahtumista. Kaikki haastateltavat olivat kuitenkin sitä
mieltä, että kansakoulun ja yhteiskoulun korvannut peruskoulu oli yksi
merkittävimmistä kansakunnan historiaa muokanneista tapahtumista, koska koulutus
sen myötä avautui kaikille yhteiskuntaluokasta riippumatta. Olen aivan samaa
mieltä.
