Mummoja kehiin

Nyt se on tehty. Nimittäin täytetty ihmisvelvollisuus. Olin Helsinki Callingin mielenosoituksessa, johon osallistui useita kansalaisjärjestöjä. Hankala allergiakohtaus keskeytti mielenilmauksen omalta osaltani, mutta eiköhän viesti tullut selväksi. En ole ollutkaan mielenosoituksissa sitten nuoruuteni päivien. Tässä tapahtumassa oli paitsi nuoria ja keski-ikäisiä, myös muutamia mummoja ja vaareja. He näyttivät siltä, että eivät minun laillani ole pitäneet yhtä pitkää taukoa mielipiteensä ilmaisemisessa.

Sää oli mitä mainioin, vaikka vähän kuuma olikin. Katselin äsken Ylen sivuja, jotka arvioivat Senaatintorilla olevan noin 2500 ihmistä, joista osa on kyllä turisteja. Aiemmin Iltiksen jutussa arvioitiin, että marssiin osallistui noin 1500 ihmistä. En tiedä näistä luvuista, mutta marssi oli kyllä aika pitkä ja äänekäs, kun myöhemmin seurasin sitä Aleksilla. Narinkkatorilla, jossa järjestettiin Perussuomalaisten nuorten tervetulotilaisuus Trumpin kunniaksi, oli median mukaan noin 50 ihmistä. Eiköhän Trump tulkitse nämäkin luvut merkiksi siitä, että suomalaiset rakastavat häntä.

Helsinki Calling 

– mielenosoituksessa oli erilaisia teemoja esillä. Suurin osa ihmisistä ja julisteista näytti kuitenkin olevan huolissaan Trumpin ihmisoikeuspolitiikasta. Myös ympäristöasiat ja Amerikan presidentin piittaamattomuus faktoista ja tieteistä sai huomiota. Putinia ja hänen toimiaankin toki kritisoitiin ja häntä kehotettiin lähtemään Ukrainasta. Syyrian lohduton tilanne sai sekin huomiota. Joissakin julisteissa Trump ja Putin kuvattiin keskenkasvuisina. Epäiltiin myös entisen Kremlin vakoojan ja hänen amerikkalaisen ihailijansa yhteistyötä. Onhan se kieltämättä vähän ihmeellistä, että Amerikan presidentin valitsivat, paitsi osa amerikkalaisista, myös Venäjän turvallisuuspalvelu. Kyllä sieltä 70-luvun kuvioista ollaan tosiaan aika kauas etäännytty.