Psykopaatit, sosiopaatit, narsistit ja muut luonnehäiriöiset

Onko olemassa absoluuttista hyvyyttä ja pahuutta? Monet meistä varmaan muistavat hyvin amerikkalaisista elokuvista sen sankarin, joka yksin korruptoitunutta massaa vastaan puolusti oikeutta ja lopulta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta voitti. Amerikkalaisuuteen kuuluu myös ’pure evil’ -määritelmän käyttö. Meillä pohjoismaissa korostetaan usein sosiaalisen ympäristön merkitystä ihmisen käyttäytymiselle. Pahuudesta puhuminen ei ole poliittisesti korrektia, ja sitä paitsi siihen sisältyy uskonnollisia konnotaatioita. 

Erilaiset persoonallisuushäiriöt tai oikeammin sanottuna niiden nimikkeet ovat olleet viime vuosina kovassa käytössä. Näitä käyttävät ammattilaisten lisäksi myös monet konsultit ja kirjoittajat sekä aivan tavalliset kansalaiset, jotka leimaavat näillä nimikkeillä läheisiään, työtovereitaan tai muita ihmisiä. Joskus näiden nimikkeiden käytön takaa saattaakin löytyä ainakin osatotuus. Joskus taas niitä käyttävät ihmiset kärsivät itse persoonallisuuden häiriöistä, joita he pyrkivät peittelemään toisia leimaamalla.

Psykiatria ja psykologia eivät ole eksakteja tieteitä samassa mielessä kuin vaikka matematiikka ja fysiikka. Ne yhdistelevät persoonallisuuden piirteitä tai oireita ja kokoavat nämä joidenkin nimikkeiden alle. Psykopatia on synnynnäinen ominaisuus, jolle ei juurikaan voi tehdä mitään. Psykopaatti ei tunne mistään tunnontuskia, koska häneltä puuttuu empatiakyky. Patologinen valehtelu kuuluu hänen arkielämäänsä. Psykopaatti osaa peittää hyvin ominaisuutensa, ja hän saattaa olla hyvinkin merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva perheellinen henkilö. Arvioidaan, että väestöstä noin yksi prosentti on psykopaatteja. Toivoa sopii, ettei koskaan joutuisi tämän joka sadannen ihmisen kanssa tekemisiin.

Sosiopatia on taas epävirallinen nimitys, ja sillä viitataan henkilöön, jolla myöskään ei ole ns. omaatuntoa. Sosiopaatiksi kuitenkin pikemminkin kasvetaan kuin synnytään. En tunne arvioita sosiopaattien lukumäärästä, mutta heitä ovat varmaankin ainakin rikolliset, olivat he sitten kaltereiden takana tai eivät. 

Narsisti ihailee itseään ja vaatii ihailua myös muilta. Narsistienkin lukumäärää on mahdoton arvioida, koska kaikilla meillä on myös narsistisia persoonallisuudenpiirteitä.  Enpä minäkään tässä nyt varmaan kirjoittelisi, jos en toivoisi, että joku huomaa minut ja kirjoitukseni. Rajaa tavanomaisen ja sairaalloisen narsismin välille on vaikea vetää. 

Jos sinulla sattuu olemaan kumppani, ystävä tai työtoveri, jolla on tapana saada aina oma tahtonsa läpi, voi kyseessä olla narsisti tai jopa psykopaatti; manipulointi kun kuuluu molempien työkalupakkiin. Saattaa myös olla, että jotkut ihmiset tietoisesti tai tiedostamattaan etsivät tällaisia ihmisiä lähelleen. Ehkäpä tässä on kyse jonkinlaisesta vastavuoroisesta tarpeentyydytyksestä. Usein nämä ihmissuhteet ovat kuitenkin vain yhtä suurta tragediaa, joka ei pääty hyvin. 

Ihmisluonne on kummallinen kimppu perittyjä ja hankittuja ominaisuuksia. Hankalia ja elämää pilaavia ihmisiä on mahdotonta täysin vältellä. Etäisyyttä kannattaa silti pitää. On lohdullista, että 99% ihmiskunnasta kykenee tuntemaan myötätuntoa. Tähän kannattaa panostaa.