Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi tällä viikolla raporttinsa, joka sekä antaa toivoa että luo uhkakuvia. Pariisin sopimus edellyttää, että ilmasto saa lämmetä korkeintaan 1,5 astetta vuoteen 2100 mennessä. Toivoa on vielä olemassa, mikäli kasvihuonepäästöjen määrää saadaan merkittävästi laskettua. Jos tavoitteeseen taas ei päästä, edessä ovat suuret luonnonmullistukset kuten jäätiköiden sulaminen, vedenpinnan nousu ja aavikoituminen. Olosuhteet ovat haasteelliset jo sopimuksen edellyttämällä tasollakin, mutta puolen asteen lisälämpö olisi maapallolle katastrofaalinen. Suomessa ilmasto lämpenee kaksinkertaisesti: siis kahden asteen maailmanlaajuinen lämpeneminen merkitsisi täällä neljää astetta.
Suuria päästöjä aiheuttavia tekijöitä ovat tunnetusti autoilu, lentäminen,
lihan syönti ja tavaroiden ylikulutus. Vaikka maailman valtioilta odotetaan
kiireisiä toimia, ei yksittäisen kuluttajankaan roolia pidä aliarvioida. Kasvisravinnolla
sekä matkustamisen ja kulutuksen järkeistämisellä jokainen voi kantaa oman
osuutensa vastuusta. Havaitsin itse olevani jo aika pitkällä näissä
ilmastotalkoissa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä johdu ylivertaisesta
moraalistani, vaan siitä yksinkertaisesta tosiseikasta, että nykyinen
tulotasoni ei salli ylikulutusta. Köyhällä on siis luonnostaan paremmat
edellytykset säästää luontoa. Varakkailta sen sijaan vaaditaan jo enemmän
ponnisteluita.
Kaikenlaisia ehdotuksia kasvihuonepäästöjen hillitsemiseksi on alkuviikosta
annettu. Merkittäviä uusia avauksia en ole havainnut, vaan nyt puhutaan taas
niistä vanhoista tutuista keinoista. Mutta hyvä että edes puhutaan; ehkä
tekoihinkin vielä päästään. Vaikka Suomi on tähänkin asti toteuttanut kohtalaisesti päästöjä rajoittavia toimenpiteitä, syytä liialliseen itsetyytyväisyyteen ei ole. Varsinkaan ei kannata levätä laakereillaan vetoamalla siihen, miten pieni saastuttaja maamme on moniin muihin verrattuna. Keskimääräisesti suomalaiset saastuttavat kuitenkin moninkertaisesti enemmän kuin köyhempien maiden asukkaat. Katastrofin partaalla on sitä paitsi silkkaa tyhmyyttä olla tekemättä mitään ja perustella sitä muiden tekemättömyydellä.
Suomen metsät toimivat hyvänä hiilinieluna, mutta nykyinen hakkaamistahti ei asiaa edistä. Helsingin Sanomien kyselystä kuitenkin selviää, että puolueista vain SDP, Vasemmisto ja Vihreät ovat sitä mieltä, että nykyinen meno ei kelpaa. Muutenkaan puoluerajat ylittävä halukkuus toimenpiteisiin ilmaston suojelemiseksi ei vaikuta kovin suurelta siitä huolimatta, että lähes kaikki vakuuttavat ymmärtävänsä asian vakavuuden. Ihminen on mukavuudenhaluinen eikä rakasta muutoksia. Ilmastonmuutoksen aiheuttama todellinen radikaali muutoskin pyyhkäistään helposti pois mielestä. Se vaaleihin valmistautuvien puolueiden tietysti täytyy ottaa huomioon. Harva poliitikko sentään rohkenee rehvastella päästöjen lisäämistä suosivilla teoillaan. Tämäkin ihme nähtiin, kun Sinisten Simon Elo kehuskeli puolueensa yksityisautoilua edistävällä politiikalla.
Suomen metsät toimivat hyvänä hiilinieluna, mutta nykyinen hakkaamistahti ei asiaa edistä. Helsingin Sanomien kyselystä kuitenkin selviää, että puolueista vain SDP, Vasemmisto ja Vihreät ovat sitä mieltä, että nykyinen meno ei kelpaa. Muutenkaan puoluerajat ylittävä halukkuus toimenpiteisiin ilmaston suojelemiseksi ei vaikuta kovin suurelta siitä huolimatta, että lähes kaikki vakuuttavat ymmärtävänsä asian vakavuuden. Ihminen on mukavuudenhaluinen eikä rakasta muutoksia. Ilmastonmuutoksen aiheuttama todellinen radikaali muutoskin pyyhkäistään helposti pois mielestä. Se vaaleihin valmistautuvien puolueiden tietysti täytyy ottaa huomioon. Harva poliitikko sentään rohkenee rehvastella päästöjen lisäämistä suosivilla teoillaan. Tämäkin ihme nähtiin, kun Sinisten Simon Elo kehuskeli puolueensa yksityisautoilua edistävällä politiikalla.
Ilmastonmuutoksella on myös omat skeptikkonsa, jotka eivät ole
vakuuttuneita asiasta maailman johtavien ilmastotutkijoiden yksimielisyydestä
huolimatta. Suomessa tätä ilmastoskeptisismiä vaikuttaa olevan ainakin
Perussuomalaisten keskuudessa. Kansanedustaja Olli Immonen ei kuitenkaan näytä vähättelevän
ilmastonmuutosta. Raportin kunniaksi hän otti uudelleen esille keväällä esittämänsä aika erikoisen ratkaisun ongelmaan: suuret ”väestönsiirrot” kehittyneisiin maihin on lopetettava.
Pakolaisten ja muiden maahanmuuttajien siirtyminen korkean elintason maihin
johtaa ihmisen ekologisen jalanjäljen kasvuun. Köyhien siis pitää pysyä köyhinä
ja kotimaassaan, vaikka henki ja terveys olisi uhattuna.
Immonen on kyllä oikeassa siinä, että elintason nousu lisää ympäristörasitetta.
Tämänhän me kaikki tiedämme Kiinan varoittavasta esimerkistä. Ne todelliset
ympäristökonnat löytyvät juuri rikkaista maista. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat
ääri-ilmiöt rasittavat jo nyt kohtuuttomasti köyhiä maita. On aika halpamaista äänten
kalastelua vihjata, että köyhien pitäisi maksaa vaikka hengellään rikkaiden
saastuttaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti