Vielä Pinkeristä ja edistysuskosta

Törmäsin sattumalta mielenkiintoiseen artikkeliin Steven Pinkeristä, jonka kirjaa Enlightenment Now käsittelin aiemmin (https://blogimummo.blogspot.com/2019/02/vakaumuksena-valistus-steven-pinker.html). Malte Persson kirjoittaa Expressenissä otsikolla Upplysningens vänner är anfrätta av självgodhet.  Persson sanoo mm. näin:

Just det är dock en blind fläck för denna typ av förnuftstro. Särskilt tydligt hos den annars både intelligente och nyanserade Pinker, som vägrar tänka att en process som ger upphov till något bra samtidigt kan ge upphov till något dåligt. Exempelvis: ett arv från upplysningen (vetenskapen) gav oss antibiotika, ett annat (individens och marknadens frihet) ger oss antibiotikaresistensen. Pinker tar bara upp det första. Och på liknande sätt är det med klimathotet och åtskilligt annat.

Näitä esimerkkejä ei ole vaikea löytää. Muistan Pinkerin esimerkiksi maininneen positiivisena asiana sen, että suojeltujen lajien määrä on kasvanut. Onhan se tietysti hyvä asia, mutta vielä parempi olisi ollut, jos ihmisen toiminnan takia jo sukupuuttoon kuolleita tai siihen kuolemassa olevia lajeja ei olisi niin paljon. Edistyskin voi olla kaksiteräinen miekka.

Tässä osoite Perssonin artikkeliin:

https://www.expressen.se/kultur/qs/upplysningen-vanner-ar-anfratta-av-sjalvgodhet/

Kansa puhui ja Blogimummo kommentoi

Näin muutaman päivän perästä jaksaa jo ajatella vaalitulosta ja vähän kommentoidakin sitä.  Kansa todellakin puhui tällä kertaa, sen verran hyvä oli äänestysprosentti (72 %). HS:n yleisönosastosta bongasin tänään erään harmistuneen kansalaisen mielipiteen. Hän oli omasta mielestään tullut petetyksi, kun hänen äänellään ei ollut toivottua vaikutusta. En tiedä, oliko hän aivan tosissaan. Tuskin yksi ääni tulosta ratkaisee, mutta jos hän saa paljon tukijoita asenteelleen, vaikutus voi olla kohtalokas. Jokainen ääni on todellakin tärkeä. 

Kaikki eivät ymmärrä, että on etuoikeus asua maassa, jossa saa äänestää. Äänestäjä on ymmärrettävästi pahoin mielin, jos oma ehdokas ei mene läpi. Yksi syy tyytymättömyyteen on myös se, että puolueet eivät voi toteuttaa kaikkia lupauksiaan. Äänen antaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että äänestäjän kaikki toiveet toteutuisivat. Ääniä kun on muitakin. Tärkeintä on, että ainakin voi yrittää vaikuttaa. Jotain sentään aina saavutetaankin.

Vaalitulos oli pääpiirteittäin odotettu. Lähes jaetulle ykkössijalle ylsivät demarit ja persut. Viimeksi mainitut saivat vetoapua medialta ja niissä julkaistuista gallupeista: voittajan vankkuriin kun on helppo hypätä. En tiedä, tekeekö media suurenkin palveluksen kansalle julkistamalla kyselyjen tuloksia juuri vaalien kynnyksellä. Demareita kävi jotenkin sääliksi voitosta huolimatta: vähän turhaa oli joidenkin tiedotusvälineiden ja toimittajien harjoittama mollaus ennen vaaleja. Esimerkiksi toistuvat kyselyt Antti Rinteen terveydentilasta eivät varmaankaan antaneet kuvaa vahvasta puoluejohtajasta. 

Äänimääriään kasvattivat vuoteen 2015 verrattuna eniten Vihreät (100 552), Demarit (55.442) ja Vasemmisto (39.552). Voittajina juhlineet Perussuomalaiset onnistuivat lisäämään äänimääräänsä vaatimattomammin (14.677). Suurin häviäjä oli tietysti Keskusta, joka sai kantaa hallituksen toimista päävastuun. Kokoomus menetti aavistuksen verran ääniä vaikka onnistuikin nappaamaan lisäpaikan. Tiivistettynä voi kai sanoa, että 80% suomalaisista ei äänestänyt ulkomaalaisvihan tai ilmastonmuutosta vähättelevän politiikan puolesta. Hyvä näin.

Itse kuulun niihin, jotka jossain määrin pettyivät. Osallistuin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni vaalikampanjointiin jakamalla Eläinoikeuspuolueen esitettä. Eläinoikeuspuolue on kolmisen vuotta sitten perustettu pienpuolue, joka on tätä ennen ehtinyt osallistua vain vuoden 2017 kuntavaaleihin. Lähdin mukaan lievittääkseni ahdistustani, joka koskee eläinten julmaa kohtelua. Eläinoikeuspuolue on ainoa puolue, joka johdonmukaisesti korostaa ohjelmassaan eläinten itseisarvoa ja oikeutta hyvään lajityypilliseen elämään. Vaikka muistakin puolueista varmasti löytyy eläinystäviä ja hyvää tahtoa, tuppaa eläinten asia turhan helposti unohtumaan. Meille ihmisille kun maailma käytännössä on synonyymi ihmiskunnan kanssa. Muut eläinlajit me huomioimme vain silloin, kun se meille sattuu sopimaan.

Pienpuolueen matka eduskuntaan on todella pitkä. Eduskuntapuolueethan saavat valtiolta puoluetukea, jota ne voivat käyttää kampanjoidensa rahoittamiseen. Pienet puolueet eivät myöskään saa media-aikaa: esimerkiksi Yle antoi televisiossa vain yhden mahdollisuuden pienpuolueille. Tässäkin paneelissa esitetyt kysymykset olivat kaikki sellaisia, jotka ovat isojen puolueiden agendalla. Mahdollisuutta oman puolueen ja ohjelman esittelyyn ei annettu. Toisaalta on hyvä muistaa, että kaikki puolueet yleensä aloittavat pieninä. Näin myös suuren äänisaaliin saanut Vihreät.

Liityin Eläinoikeuspuolueen tukijoukkoon siksi, että eläimet ovat heikoimmistakin kaikkein heikoimmilla. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt lukiessani puolueen yhteiskuntapoliittisen ohjelman. Eläinoikeuspuolue ei ole vain yhden asian liike, vaan se puolustaa elämää ja eläviä laajemminkin. Voi olla vaikeaa saada ihmiset ymmärtämään, että kyseessä on eräänlainen paradigman vaihdos: olemmekin yhdessä muiden eläinlajien ja luonnon kanssa samassa veneessä. Uskon, että Eläinoikeuspuolueella on tulevaisuus edessään. 

Periaateohjelma

Yhteiskuntapoliittinen ohjelma

Syytä on olla huolissaan

Kaupungilla kierrellessäni olen nähnyt, kuinka paljon huonosti voivia ihmisiä Helsingissä on. Heillä ei ole voimia eikä kykyä pohtia tarkemmin, mistä pahoinvointi johtuu. Aggressiivisuus suunnataan sinne, mistä löytyy helpoin kohde. Ikävää on myös se, että viha kohdistuu itse demokratiaan: Toisen ääni halutaan vaimentaa keinolla millä hyvänsä. Verkkohyökkäyksillä ja trolleilla estetään omasta mielestä väärien mielipiteiden esittäminen. Puolueiden ulkomainoksia sotketaan ja tuhotaan ja jäljelle jätetään vain se oman puolueen vaalitaulu. 

                

Populismi korjaa hyvää satoa koko Euroopassa. Nyt en puhu niistä populisteista, jotka lupaavat äänestäjille paljon hyvää ja kaunista, lupauksia, joita on käytännössä mahdoton toteuttaa. Puhun niistä populisteista, jotka eivät lupaa mitään muuta kuin paljastaa syylliset, joita kyllä riittää. Näitä populisteja on jo äänestänyt joka neljäs eurooppalainen, eikä suosion hiipuminen ole näköpiirissä. 

Ilta-Sanomien setä Arkadia, Timo Haapala, veikkaa, että moni suomalainen nukkuu huonosti, koska on mahdollista, että perussuomalaisista tulee vaaleissa jopa Suomen suurin puolue. Eihän tämäkään skenaario ole aivan tuulesta temmattu: puolue on jo nyt noussut gallupeissa kolmannelle sijalle. En tiedä, kuinka paljon persujen saama ilmainen mainosaika eri medioissa on vaikuttanut heidän suosioonsa. Ahkeran uutisoinnin lisäksi maahanmuuttajiin kohdistuvat rikosepäilyt ovat avittaneet sopivasti puolueen agendaa. Suomalaiset rikoksentekijöinä kun eivät samalla tavalla nouse uutisoinnin keskiöön. Perussuomalaiset eivät myöskään jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä uhriutuakseen itse. Tästä esimerkkinä oli tekninen vika Yle Areenassa, jonka vuoksi Halla-ahon haastattelu oli kaksi tuntia poissa. Tämä riitti jo siivittämään salaliittoepäilyt.

Ohi kulkiessani seurasin sunnuntaina hetken Halla-ahon puhetta Helsingin Narinkkatorilla. On aika hämmentävää huomata, että ihmiset hurraavat kuullessaan, että kaikki muut ovat syyllisiä ilmastokatastrofiin ja että meidän ei siksi tarvitse tehdä mitään. Lähes kaikki muut puolueet halusivat tehdä näistä vaaleista ilmastovaalit. Perussuomalaiset eli perusukot (näin he nimittävät itseään Narinkkatorin banderollissa) halusivat maahanmuuttovaalit, mikä on sinänsä loogista, koska maahanmuuton vastustaminen on heidän perusagendansa, johon koko puolueen olemassaolo nojaa. Kaikkien olemassaoloa uhkaava ilmaston lämpeneminen ei huoleta Halla-ahoa, jonka mukaan Suomen kouluissa syötetään sukupuoliöyhötystä ja ilmastohysteriaa. Mikäli ilmasto-ongelmaa ylipäätään on, sitä pitäisi hillitä Kiinassa. Sen lisäksi ilmastoa uhkaa liikakansoitus, josta voi syyttää kehitysmaita ja erityisesti Afrikkaa. Koska perussuomalaiset haluavat myös leikata kehitysapua entisestään, tiedossani ei ole, miten heidän mielestään väestönkasvua rajoitettaisiin. 

Ratkaisut eivät muutenkaan ole tärkeitä populistien strategiassa. Eristäytyminen, tullimuurit ja Brexit eivät tue taloudellista kasvua, vaan huonontavat entisestään niiden asemaa, joiden puolesta populistit ilmoittavat toimivansa. Samoin tekee myös menneisyyteen palaaminen ja runsaspäästöisen teollisuuden suosiminen. Maailmanlaajuisesti populistien toiminnasta hyötyvät eniten diktaattorit, rikkaat, veroparatiisit ja rikolliset sekä ne, jotka eivät kanna huolta siitä, onko täällä elämää myös seuraaville sukupolville. 

Photo by Jace & Afsoon on Unsplash

Populistit ovat yleensä suhtautuneet penseästi Euroopan Unioniin ja vaatineet siitä eroamista. Samaan aikaan, kun populismi voi juhlia riemuvoittoaan Brexitin ansiosta, Euroopan populistit ovat löytäneet toisensa ja aikovat käyttää heikentynyttä unionia omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen.  Kun muurit murtuivat 1900-luvun lopussa, uusia halutaan rakentaa 2019. Kuinkahan monta miljardia tarvittaisiin siihen, että pakolaisuus Eurooppaan saataisiin estettyä? Todennäköisesti rahaa kuluisi ainakin vähän enemmän kuin Trumpin Meksikon vastaiseen muuriin. Yhdestä asiasta olen varma: mikäli ilmaston lämpenemistä ei saada hillityksi, minkäänlainen rautaesirippu ei tule pidättelemään kuolemaa pakenevia ihmisiä. Yhtä vähän todennäköistä on, että Suomi voitaisiin ympäröidä muurilla, joka pitäisi päästöt poissa. Ainoa toivomme on yrittää ratkaista globaalit ongelmat yhteistyössä muun maailman kanssa.